Tämän päivän Länsi-Savossa oli artikkeli Metsätilasta ja Yöveden kansanjuhlasta. Haastattelu meni omasta mielestäni aika hyvin, ja hurjaa oli tietenkin nähdä itsensä irvistämässä lehden etusivulla. Työt Someella jatkuvat tänäänkin, tarkoitus on saada kelluvat lavasteet järveen viikonloppuun mennessä.


 

Mummola heräsi eloon

Ristiinalaisesta pientilasta tulee taidekeskus ja taiteilijaresidenssi. Jyrki Väisänen sai idean Islannissa.

Muutama päivä isän kuoleman jälkeen sain ajatuksen, että voisin muuttaa tänne, kertoo mikkeliläinen Jyrki Väisänen.

Elettiin syksyä 2014, ja Väisänen oli muuttanut Islantiin kaksi ja puoli vuotta aiemmin Berliinistä.

Muutaman tovin asiaa pohdittuaan, ja tätiensä kanssa asiasta neuvoteltuaan, Väisäsestä tuli toisen polven paluumuuttaja Ristiinan Someenjärvelle, isovanhempiensa kotitilalle.

Ensimmäisen pitkän, pimeän talvensa hän teki leipätyötään käsikirjoittajana apurahan turvin. Samalla Väisänen suunnitteli tulevaisuutta.

– Olin joskus aiemmin pohtinut kulttuurikeskuksen perustamista maaseudulle. Sitten Islannissa näin pieniin kalastajakyliin rakennettuja, todella hienoja matalan kynnyksen tiloja, jotka olivat tiiviissä yhteydessä paikalliseen kulttuuriin.

Edistääkseen ajatustaan Väisänen perusti Someelle kulttuuriyhdistys Mäki, pelto ja metsä ry:n.

– Ajatuksena on, että tänne voisi tulla taiteilijoita asumaan aika yksinkertaisissa oloissa. Suunnitelmissa on rakentaa majoitusaittoja tilalla olevista vanhoista hirsistä. Navettaan olen suunnitellut kesäkeittiön ja ylisille työskentelytiloja.

Metsätila ei ole mikä tahansa paikka, sillä lähellä sijaitsevat Astuvansalmen kalliomaalaukset.

Elokuussa yhdistys järjestää Astuvansalmella Yöveden kansanjuhlan nokipannukahveineen ja lavatansseineen. Vedessä kelluvalla esiintymislautalla nähdään koreografi Veli Lehtovaaran tanssiteos, jota valmistelee kansainvälinen työryhmä.

– Tapahtumasta voisi tulla jonkinlainen vuosittainen perinne, Väisänen pohtii.

– Vuonna 2018 on kulunut 50 vuotta siitä, kun Astuvansalmen kalliomaalaukset dokumentoitiin.

Väisäsen tärkeä yhteistyökumppani ja mentori on naapuri, yrittäjä-kyläseppä Jaska Syrjäläinen. Syrjäläinen on muun muassa rakentanut teräsrunkoisen lavalautan, joka vain odottaa siirtoa Astuvalle.

Tapahtuma sai alkunsa, kun Syrjäläinen mainitsi Rauski-proffan, joka myös on kovin kiinnostunut kalliomaalauksista. Rauski osoittautui Helsingin yliopiston tutkija Rauno Lauhakankaaksi.

– Tammikuussa istuttiin ja saunottiin porukalla, ja pohdittiin, mitä voitaisiin tehdä konkreettisesti. Kerroin, että minulla on aika paljon tuttavia esittävän taiteen puolella.

Siitä se ajatus sitten lähti, niin sanotusti.

Tanssiteoksen lavastaja, ranskalainen kuvataiteilija Marion Orfila ja äänisuunnittelija Miikka Ahlman työskentelevät Metsätilalla paraikaa.

Väisänen kertoo yhdistykselle myönnetyn Leader-rahaa tapahtuman järjestämistä varten.

– Syksyllä, kun ely-keskus saa hankerahat liikkumaan eteenpäin, voimme maksaa ihmisille palkkoja.

Väisänen vaikuttaa tyytyväiseltä ja tasapainoiselta uuden kotinsa puutarhassa. Pientila on herännyt henkiin. Omenapuut kypsyttävät hedelmiään ja lähimetsikössä laiduntavat kesälampaat. Väisänen ei aio sen suuremmin markkinoida residenssiä. Verkostoituneessa maailmassa tieto kyllä kulkee.

– Ensi kesänä täällä on tarkoitus laajentaa toimintaa kuvataiteen ja valokuvan piiriin.

LS 23.7.2015 etusivu
LS 23.7.2015 artikkeli